Back from the dead

Menin tuossa taannoin Lautapelit.fi-sivustolle pelejä tilailemaan, kun selain tarjosi tämän homeenhajuisen (siitä enemmän myöhemmin) blogin osoitetta. Kävin tsekkaamassa vanhat postaukset ja kävi mielessä, että josko tänne jotain taas rustaisi, vain kuuden vuoden hiljaiselon jälkeen, LUL.

Lautapeliharrastus ei sinänsä ole kadonnut mihinkään, mitä nyt oli pari vähän hiljaisempaa vuotta välissä. Mutta tämä bloggaaminen kuoli pystyyn samantien, lähinnä jatkuvan ajanpuutteen takia.

Ja itse pelaaminen on mukavampaa, kuin siitä kirjoittaminen. Muutenkin tämä bloggaaminen taitaa olla jotain ysäriä nykyään, verrattuna vloggaamiseen, tubettamiseen ja mitä näitä nyt on. Whatevs. 

Elämässä on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, ja tilanne on tällä hetkellä suotuisa sekä lautapelaamiselle, että siitä kirjoittamiselle. Nykyinen elämänkumppanini, Fengel jakaa innostukseni lautapelaamiseen, tietokone/konsolipelaamiseen ja kaikkeen muuhun nörtteilyyn, joten nämä pelihommat ovat kokeneet täysin uuden tulemisen. Samoin kun pieruverkkarit.

Lisäksi muutto antoi eväät hankkia kunnon pelipöydän ja mahdollisuuden kutsua pelikaverit kylään. Onneksemme vanha jengi on koossa taas ja takana on jo parikin riehakasta peli-iltaa. Toinen mahdollisuus olisi ollut, että kaverit sanoo "screw you" ja sitten pelataan kahdestaan. Lucky me. Not so lucky neighbors.

Mutta katsotaan, kuinka kauan tämä reinkarnaatio kestää, pelaamisesta ei ainakaan jää kiinni.

  

Maailman kahdeksas ihme, ranskalainen versio

7 Wonders oli ainakin omalla kohdallani yksi viime vuoden kohokohdista pelirintamalla. Ennakkohypetys oli kuitenkin sitä kokoluokkaa, että seurauksena oli perinteisen kyyninen ennakkoasenne. Mutta tämä näppärä pikku peli todisti epäilykset aiheettomiksi ja lunasti paikkansa samantien peliporukassamme, ja onkin siitä lähtien viihtynyt tasaisen varmasti pelipöydällä.
Ja nyt kun sitä taas tuskailee työkiireiden kanssa, ja fyysisen pelipöydän ja -laudan ääreen on taas hankala ehtiä, niin helpotusta tarjoaa 7 Wondersin ranskalainen nettiversio.

Itse ehdinkin jo kaipailemaan verkkopelattavaa versiota, sillä esim. Dominionia on tullut BsW:ssä pelattua aikalailla. Niinkuin edellä tuli jo mainittua, kyseessä on ranskalainen pelisivusto, ja tyypilliseen paikalliseen tapaan, sivuilla ei ole mahdollisuutta valita muuta kieltä. Eihän sitä englantia kukaan kunnon ranskalainen puhu tai käytä vaikka osaisikin.

Päästäkseen pelamaan, sivustolle pitää ensin rekisteröityä, mikä on aiheuttanut monille päänvaivaa. Auttava kielitaito tai aiempi käyttökokemus vastaavista sivustoista auttaa eteenpäin, mutta esim. tilin vahvistuslinkki menee poikkeuksetta roskaposti-kansioon, ja käyttäjäkokemusten mukaan varmistusta voi joutua odottelemaan jopa päiviä. Tämä taas liittyy selkeästi sivustoon toiseen kompastuskiveen, järjettömään hitauteen ja jatkuviin virheilmoituksiin. Palvelun tarjoaja ei joko välitä tuon taivaallista tietoturvasta, tai ei ole osannut varautua tämän suurusluokan trafiikkiin.

Pelit ovat live-pelejä, eli pelejä pelataan muita ihmispelaajia vastaan, teköälyvaihtoehtoa ei ainakaan vielä ole.
Peliportaalissa on muilta saiteilta tuttu chat-systeemi, ja täällä kielen voi vaihtaa mm. englanniksi. Itse pelaamaan pääseminen sen sijaan on tehty turhan kankeaksi. Pelejä voi "perustaa", jolloin voi valita pelaajamäärän, pelisession nimen ja mahdollisesti salasanan, jos haluataan rajoittaa pelaajia esim. omaan kaveripiiriin. Muut pelaajat voivat sitten halutessaan liittyä mukaan, ja peliseuraa voi huudella chat-ikkunassa. Pelejä voi kuitenkin perustaa vain yhden pelin ajaksi, joten joka pelin jälkeen pitää perustaa uusi peli tai liittyä jonkun muun perustamaan peliin. Tämä tuntuu älyttömältä verrattuna esim. BsW:n pelihuone-systeemiin, jossa voi pelata halutessaa useamman pelin samalla kokoonpanolla.
Järjestelmä ei myöskään tarjoa mitään mahdollisuutta potkia pelin kesken jättäneitä pelaajia pois, eikä pelin uudelleen aloittamiseen, josta seurauksena on huima määrä keskeytyneitä pelejä.

Itse pelin verkkosovellus on kuitenkin toteutettu mainiosti, ja käyttöliittymä on helppo ja hiukankin peliä jo pelanneelle intuitiivinen, eikä ranskankielisyys juurikaan haittaa. Kaikki tarvittava informaatio on saatavilla, ja kaikkien pelaajien kortteja voi tarvittaessa zoomata ja tarkastella lähemmin. Pelaaminen on mukavan nopeaa ja sujuvaa, sillä peli laskee rakentamiseen, resursseihin ja kaupantekoon tarvittavat rahat sekä konfiliktipisteet automaattisesti. Peli myös ilmoittaa, jos rakentamiseen tarvittavia resursseja ei löydy tai niihin ei ole varaa, sekä tarvittaessa tarjoaa naapureiden ostettavissa olevat resurssit näkyville, josta ne on helppo valita. Ihmeiden erikoisominaisuuksien tekstit on korvattu helppolukuisilla symboleilla, joten ne on hyvä tietää etukäteen. Peli laskee myös loppupisteet, ja ilmoittaa voittajan. Pelin lopputilanne jää myös käyttäjän tiliin jälkikäteen tarkasteltavaksi.
Huonoina puolina mainittakoon ihmeen ja käytettävän puolen valinnan puute, tai edes lukitus. Lisäksi ainakin itselläni on ollut jostain syystä jokaisessa perustamassani pelissäni tähän asti Alexandrian majakan B-puoli...

7 Wondersin nettiversio on peliosioltaan toimiva systeemi, ja ehdottomasti kokeilemisen arvoinen pelistä pitäville. Se on aloittelijoille hyvä tapa opetella peliä ja uusia pelitapoja, ja kokeneemmille pelaajille se tarjoaa samalla tervetullutta vaihtelua, sillä aina samassa porukassa ja samoja vastustajia vastaan pelatessa muiden pelaajien pelitavat käyvät turhan tutuiksi. Ja sanomattakin on selvää, että tämän jälkeen pelin fyysisen version setup tuntuu vähän vaivalloiselta. Kun vielä sivuston tekniset ongelmat saataisiin kuriin, ja systeemi hiottua, niin pelaaminen olisi piirun verran nautinnollisempaa.

Reiska, perkele!

Race for the Galaxy. Reiska. Tuo pahainen nulikka joka ei vaan suostu tottelemaan ja ajaa ihmislapsen kerta toisensa jälkeen hulluuden partaalle. Samanlaista turhautumisen tunnetta en ole onnistunut tavoittamaan sitten muinaisen ylioppilaskirjoitusten matematiikan tentin. Käydessäni läpi käsikorteissani olevia symboleita pelin alussa, mieleni valtaa se sama äärettömän tyhjyyden tunne, minkä koin katsoessani edessäni lojuvaa koepaperia, jonka sivulta takaisin tuijotti rivi toisensa jälkeen täysin tunnistamattomilta vaikuttavia lukuja ja hieroglyfejä. Näitä yhdistelemällä pitäisi sitten saada joku tulos, mielellään oikea, aikaan. Niin varmaan. Joka pelin jälkeen pääsen myös maistelemaan samaa täydellisen epäonnistumisen tunnetta, jonka koin saadessani samaisen tentin tulokset tietooni. Kävellessäni ulos koulun kansliasta ei ollut kovin älykäs olo.

Viime viikolla sain vihdoin ensikosketuksen (okei, olen kokeillut sitä kerran, mutta sitä ei nyt lasketa) tähän tosiuskovaisten peliin, ja kahden ensimmäisen pelin jälkeen olisin ollut valmis mielummin vaikka kiinalaiseen vesikidutukseen, kuin uusintamatsiin. No, pitihän sitä sitten kuitenkin parin päivän päästä koittaa uudelleen. Jos vaikka edellisellä kerralla sattui vaan vähän huonot kädet, tai jotain.
Kaksi sanaa.
Epic fail.
Pystyin aistimaan kokeneempien pelikavereiden hiljaisen halveksunnan (noob!), mutta pitivät suunsa kiinni, joko säälistä tai peli-eettisistä syistä. Kyllä hävetti ja vitutti, enemmän kuin sitä kuuluisaa oravaa. Ja voin kertoa, kävellessäni ulos ovesta ei ollut kovin älykäs olo.

Toipuessani tästä kokemuksesta häpeäkammiossani huomasin, että tämä saamarin typerä korttipeli kummittelee koko ajan mielessä. Mikä helvetti tämä peli luulee olevansa? Lopulta ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin ladata Keldonin AI,  ja koittaa pärjäisikö sitä tekoälyä vastaan. Noin neljänkymmenen epäonnistuneen yrityksen jälkeen tätä halvatun HAL2000:tta vastaan, tapahtui jotain odottamatonta. Voitin. Tosin tätä onnellista perhetapahtumaa himmensi hieman tietoisuus siitä, että minulla ei ollut tuntunut olevan hajuakaan siitä, mitä olin tehnyt oikein.

Tämä onnellisen tietämätön tunne jatkuu edelleen, vaikka saavutinkin (jo) toisen voittoni viikon kuluessa. Samaan aikaan olen muodostanut peliin selkeän viha-rakkaus-suhteen, jossa vielä tällä hetkellä kuitenkin liikutaan enimmäkseen siinä tunneskaalan äkäisemmässä päässä. Mutta vaikka pelin jälkeen katsoo epäuskoisena saavuttamaansa surkeaa pistesaldoa, niin parin sekunnin päästä hiirellä hamuaa jo "new game"-nappia.

Ihme touhua.

Voi olla, että tämä peli on minulle se matematiikan tentin vastine, enkä ikinä opi pelaamaan sitä.
Mutta luonto ei anna periksi olla yrittämättä, joten pää pystyssä kohti uusia nöyryytyksiä.

Suosi suomalaista

Paikallisesta Prismasta tarttui erittäin mukavalla alennuksella mukaan pari kotimaista alkuperää olevaa peliä, Paul Laanen Toscana, ja Kimmo Sorsamon Tori. Kumpikaan ei varsinaisesti osu napakymppiin oman pelimakuni kanssa, mutta kun halvalla sai. Amatöörimäisenä viininharrastelijana viininviljelypeliä voi nyt ainakin kerran kokeilla, vaikka esim Noppatorni-Tom ei pelistä sen suuremmin välittänytkään. Tori taas on saanut kehujakin, toisin kuin Sorsamon ensimäinen Helsinki-trilogian osa, Epäillyt, joka jätti totaalisesti kylmäksi tyylikkäästä ulkoasustaan huolimatta. Eipä Torikaan teemallaan mitään hurraa-huutoja aiheuta, mutta katsotaan kun pöydälle asti saadaan.
Molemmat pelit on muuten arvosteltu Lautapelioppaassa, joten ei siitä sen enempää.

Henkäys laudan takaa

Alkaa tämä harrastus olemaan siinä pisteessä, että pelkkä pelaaminen ei enää riitä, vaan täytyy alkaa vuodattamaan tuntojaan jo koko maailmalle. Eli luvassa on lähinnä peliraportteja, yleistä höpinää lautapeleistä ja muuta henkevää.